Millaisia runomittoja on olemassa?

Published / by runonma

Runossa sen rytmi perustuu sekä sanassa olevien tavujen laajuuteen että niiden painoon. Suomen kielelle on ominaista se, että siinä ensimmäiseen tavuun liittyy pääpaino ja sivupaino liittyy joko kolmanteen tai neljänteen tavuun.
Runot voidaan jakaa sekä vapaarytmisiin että määrämittaisiin runoihin. Määrämitalliset runot sisältävät usein loppusointuja. Erilaisia runojalkoja ovat esimerkiksi trokee, daktyyli, jambi ja anapesti. Nimet saattavat kuulostaa oudoilta, koska ne ovat peräisin kreikankielestä. Suomalaiselle kansanrunoudelle on tyypillistä trokee-runojalan käyttö, mikä tulee esille esimerkiksi tässä kansanrunoudesta lainatussa pätkässä: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi”.
Runojalat tuovat runoon rytmiä – niiden avulla runon rytmiä voidaan joko laskea tai nostaa. Tämän lisäksi runon rytmiin voidaan vaikuttaa taukojen avulla. Tahtilepo tarkoittaa sitä, että keskellä säettä pidetään tauko. Esimerkiksi Uuno Kailas on käyttänyt tahtilepoa runossaan ”Verkossa”.

Runon tyypillisiä piirteitä

Kielikuvien käyttö sekä monimielisyys ovat runouden tyypillisiä piirteitä. Esimerkiksi Otto manninen on taitava käyttämään kielikuvia runoudessaan. Runossaan ”Mennyt päivä” Otto Manninen antaa lukijan ymmärtää runon ensimmäisessä säkeessä ikkunoiden verhoavan illan. Toisessa säkeessä runoilija kuitenkin kertoo, että tilanne onkin aivan päinvastainen. Runo on kaunis ja tehokas.

Monesti runo kertoo silmänräpäyksellisestä hetkestä, jonka tunnelmaa se pyrkii kuvailemaan ja välittämään. Tällaista runoa voisi kuvailla jopa kuvaksi, joka pysyy paikallaan. Esimerkiksi Eino Leinon runo ”Nocturne” on erinomainen esimerkki tällaisestä lyhyen hetken tunnelman kuvauksesta. Runo kuvaa lyhyttä hetkeä kesäyössä. Ruislinnun laulu sekä täysikuun loiste luovat yöhön erityistä tunnelmaa, jonka Eino Leino onnistuu erinomaisesti vangitsemaan runoonsa ja välittämään lukijalle.

Runouden tyypillisiä piirteitä ovat myös näytelmällisyys sekä kerronnallisuus – toisinaan myös draama. Esimerkiksi Einari Vuorelan runo ”Vävy” on oivallinen esimerkki runosta, jossa korostuu draama. Einari Vuorelan runossa on käytetty ainoastaan vähän sanoja, mutta tästä huolimatta runo kertoo lukijalle paljon. Sitä voisi melkein verrata jopa novelliin.

Miten tehostaa runon vaikutusta?

Jos haluat tehostaa runojesi sanoja, voit käyttää tehokeinoina esimerkiksi toistoa ja kertoa, riimejä sekä riimisarjoja, poikkeuksellista näkökulmaa, ja poikkeuksellista kielen käyttöä, kuten murretta tai slangia. Arvo Turtiainen on tullut kuuluisaksi siitä, että hän käytti runoissaan slangia. Hj. Nortamo puolestaan on tunnettu siitä, että hän käytti runoissaan raumalaista murretta ja Kalle Väänänen puolestaan on tunnettu savon murteella kirjoitetuista runoistaan. Murteen käytön haasteena on, että tarkasti ”äännekirjoitettua” murretta voi olla vaikea lukea – monesti onkin niin, että murrerunot ovat sävyltään humoristisia. Sanojen homonyymien sekä erilaisten sanaleikkien käyttö voi myös toimia runon tehokeinona. Lähinnä nämä tehokeinot voivat auttaa tuomaan runoon huumoria sekä monimielistä merkitystä.

Mistä aloittaa runon kirjoittaminen?

Tärkeintä runoharrastuksessa on lukea runsaasti toisten kirjoittajien runoja – lukiessasi muiden teoksia, kehityt samalla itse kirjoittajana. Lukemisen lisäksi harjoittelu on erittäin tärkeää – harjoittele, harjoittele ja harjoittele. Hyvä vinkki on myös kuunnella runoja – niiden rytmiä ja mahdollisia loppusointuja.

Monesti myös runoissa on tärkeää yllättää lukija ja lukiessasi runsaasti erilaisia runoja huomaat miten muut runoilijat tässä onnistuvat. Opettele myös kuuntelemaan runon rytmiä sekä vääntelemään, kääntelemään ja maistelemaan erilaisia sanoja sekä niiden merkityksiä. Osallistuminen erilaisiin runonlukutilaisuuksiin voi olla loistava idea, jos haluat kuulla erilaista runonluentaa. Jos uskallat, voit ilmoittautua itsekin esiintyjäksi, jolloin saat syyn harjoitella runonlukutaitojasi. Jos suurelle yleisölle esiintyminen pelottaa vielä liiaksi, aloita esiintyminen tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja esitä runoja ensimmäiseksi vaikkapa perheellesi tai ystävillesi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, sanotaan, eikä kukaan ole myöskään runoilija syntyessään!