Kuka on paras suomalainen runoilija ja mikä on kaunein suomalainen runo?

Published / by runonma

Jos suomalaisilta kysytään heidän suosikkirunoilijaansa sekä suosikkirunoaan, vastaukset vaihtelevat varmasti suuresti. Osa on sitä mieltä, että Eino Leino on ehdottomasti paras suomalainen runoilija ja että hänen kaunein runonsa on kesäyötä kuvaava Nocturne. Tässä runossa on jotakin taianomaista – kuvaahan se nimenomaan suomalaista kesäyötä ruislinnun lauluineen ja tähkäpäineen. Eino Leino on onnistunut runossaan loistavalla tavalla vangitsemaan kesäyön tunnelman ja runo on ajattoman kaunis. Vaikka se on kirjoitettu jo 1900-luvun alussa, ei se silti ole kärsinyt ajanpatinasta.

Rakkausrunoista moni pitänee Aale Tynnin runosta ”Kaarisilta”, joka kuvailee kauniisti ihmisen pyrkimystä päästä eroon ahdistuksestaan. Osa taas on sitä mieltä, että Saima Harmaja on ylivoimaisen taitava kuvaamaan elämää sekä kuolemaa nöyrällä tavalla. Esimerkiksi Saima Harmajan runo ”Väkevä kukka” kertoo mielikuvin kuumassa maassa itäneestä kukasta, joka imee voimaa mullasta saaden terälehtensä kohoamaan kohti aurinkoa. Pohjatuuli kuitenkin repäisee kukan irti varrestaan ja myrskytuuli vielä repii sen juuretkin irti maasta. Tämä runon väkevä kukka onnistuu kuitenkin juurtumaan uudestaan aina niihin paikkoihin, joihin tuuli on heittänyt sen varren. Väkevä kukka on jopa onnistunut kukkimaan yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka se onkin revitty toistuvasti juurineen irti maasta. Osa taas pitää enemmän Saima Harmajan runosta ”Nuorena nukkunut”.

L. Onervan runo ”Ihminen” on kiehtonut monia lukijoita, ja osa on jopa sitä mieltä, että tämä on kaunein suomalainen runo. Runossa runoilija kysyy, mikä hän on. Ja vastaa kysymykseensä olevansa ”tähdenlento Luojan ikuisessa yössä”. Runossa on käytetty runsaasti kauniita kielikuvia – kirjoittaja vertaa itseään esimerkiksi tomyjyvään.

Sinikka Svärdin runo ”Miten helposti unohdamme” vuodelta 2009 on puhutteleva ja kertoo siitä, kuinka meille monelle niin kovin jokapäiväiset asiat kuten höyryävän kuuma lautasellinen keittoa tai koti, voivat olla jollekin toiselle haave, joka ei ole toteutunut. Tämä aihe on ajankohtainen ja puhutteleva.
Tommy Tabermann, Eeva Kilpi sekä Kirsi Kunnas ovat myös monen suomalaisen suosikkirunoilijoita erilaisuudestaan huolimatta. Kirsi Kunnaksen tuotanto on tullut monelle tutuksi jo lapsena.

Uppo-nalle

Elina Karjalaisen Uppo-Nalle runoineen on varmasti monelle lapsuudesta tuttu seuralainen. Kukapa ei muistaisi Uppo-Nallen runoa, jossa Uppo-Nalle pohtii sitä, kuinka ihmiset tahtovat kaikenlaisia tavaroita, mutta kuinka ollakseen onnellinen ei tarvitse lainkaan tavaroita eikä oikeastaan edes pankkia? Entäpä runoa siitä, kuinka tehtaista pöllähtää ympäristöön myrkkyjä, jotka joutuvat vesistöön ja ilmaan? Tämä runo on kaikessa yksinkertaisuudessaan kovin opettavainen ja ajatuksia herättelevä. Runossa luontoa myrkyttäviä tahoja pidetään luonnosta piittaamattomina ”tyhmyreinä”.

Uppo-Nallen kautta kirjailija on tuonut esiin myös esimerkiksi ajatuksiaan sodista sekä erilaisuuden hyväksymisestä ja Uppo-Nalle onkin selkeästi rauhan asialla halutessaan laulaa rauhan lauluja sekä toivoessaan, ettei koskaan haluaisi jäädä ”sotavaunujen” alle. Tämäkin aihe on nykypäivänä kovin ajankohtainen ja Uppo-Nallen rauhanomaisille runoille on tilausta! ”Sellainen tietäköön huutia joka rakastaa pelkkää ruutia!”, toteaa Uppo-Nalle ja osuu kaikessa naiiviudessaan asian ytimeen. ”ja sellainen jolla on ammuntaan halua, voi rauhassa vaikka navettaan valua”, jatkaa Uppo-nalle osoittaen mitä mieltä on toisten ampumisesta. Tässä runossa onkin käytetty homonyymia loistavana tehokeinona, koska Uppo-nalle jatkaa vielä: ”Pyssyksi kelpaa navettaharja, ammunnan hoitaa karja”. Harmillista, ettei sotien ratkaiseminen ole aivan näin yksinkertaista, mutta tästä huolimatta voisimme ottaa Uppo-nallen asenteesta oppia! Uppo-nalle-runot ovatkin oiva osoitus siitä, miten runojen kautta voidaan pyrkiä tuomaan esiin omia ajatuksia ja miten niitä voidaan käyttää jopa opetuksen välineenä. Riimitellyt opetukset jäävät helpommin lasten mieleen kuin tasaisesti etenevä lukukirjan teksti.